Digitaaliset mahdollisuudet siirtopotilaan seurannassa

Suomen XX Transplantaatiopäivät

12.-13.5.2022

Hotelli Korpilampi, Espoo

Digitaaliset mahdollisuudet elinsiirtopotilaan seurannassa

Johanna Savikko, LT, dosentti, EMBA

HUS Vatsakeskus, Elinsiirto- ja maksakirurgia

Suomessa digitaalisia terveyspalveluita on kehitetty jo pitkään. Sähköinen resepti on näkyvin digitalisaation tuotos ja nykyään täysin luonteva toimintatapa alun huomattavasta vastustuksesta huolimatta. Virtuaalisairaala 2.0 -hanke toteutettiin vuosina 2016–18; Elinsiirtotalo osana tätä alustaa jakaa elinsiirtotietoutta niin potilaille kuin ammattilaisillekin. Viimeistään korona-aikana perusterveydenhuollon Omaolo-palvelut ovat tulleet tutuiksi suurelle yleisölle palveluihin hakeutumisen väylänä.

Digitalisaatio haastaa ammattilaiset. Uusien teknologisten palveluiden opettelu edellyttää henkilöstöltä niin aikaa kuin kärsivällisyyttä, mutta ennen kaikkea motivaatiota. Onnistuminen vaatii asennemuutosta ja rohkeutta kyseenalaistaa aiempia toimintatapoja. Ammattilaisilla on usein huolena potilaiden eriarvoinen asema, vaikka pyrkimyksenä on palveluiden tasavertaistaminen. Tämä on hyvä muistaa uusia palveluita muotoiltaessa, sillä digitaalisten palveluiden käyttö edellyttää potilailta riittävää tietoteknistä osaamista, laitteita ja toimivaa verkkoyhteyttä. Asiakaspuolellakin vaaditaan aktiivisuutta ja halua perehtyä välineisiin ja uusien palveluiden käyttöön. Toisaalta usein digitaalisten palveluiden helpompi saavutettavuus ja vaivattomuus motivoivat käyttäjiä, ja usein käyttäjät ovatkin paljon valmiimpia uusiin toimintatapoihin kuin terveydenhuollon ammattilaiset.

Korona mullisti elinsiirtopotilaiden seurannan hyvin nopeasti. Esimerkiksi lähes kaikki maksansiirtopotilaiden kontrollit muutettiin etävastaanotoiksi yhdessä yössä: kontrollit alettiin hoitaa puhelimella ja tarvittavat verikokeet ohjelmoitiin otettavaksi omalla paikkakunnalla viikkoa aiemmin. Potilaskokemukset niin meillä kuin maailmallakin ovat olleet hyvin myönteisiä.

Digitalisaatio tuo myös uusia mahdollisuuksia ja toiminnallisuuksia. Uudet toimintatavat ovat osaltaan myös muuttaneet rutiinikontrollien luonnetta. Perinteinen vastaanotto voidaan varata vain, kun siihen on oikeasti tarvetta esim. potilaan fyysinen tutkiminen. Erilaiset etävastaanottomallit mahdollistavat myös moniammatillisen toiminnan, mitä voidaan hyvin hyödyntää mm. osana siirtoevaluaatioita. Koko ajan kehittyvät potilasportaalit toimivat jatkossa todennäköisesti enenevässä määrin kommunikaatioväylänä. Digitaalisiin palveluihin on helppo myös lisätä monenlaista potilasohjausta, kuten videoita ja muuta digimateriaalia hoidon ja seurannan tueksi. Potilaiden tekemä oma seuranta erilaisten terveysappien ja aktiivisuusrannekkeiden muodossa mahdollistaa potilaiden osallistamisen tehokkaammin omaan hoitoonsa, mikä luultavasti parantaa siirtopotilaiden seurantaa ja saattaa jopa parantaa siirteiden pitkäaikaistoimintaa.

Digitalisaation myötä terveydenhuollon ammattilaisten työnkuva muuttuu ja tämä saattaa tapahtua yllättävän nopeastikin. Muutos aiheuttaa luonnollisesti monenlaisia tuntemuksia ja jopa pelkoja, mutta korkea potilastyytyväisyys motivoikoon digitaalisten terveyspalveluiden kehittämistä myös elinsiirtopotilailla.