Elinsiirron saaneen nuoren transitio aikuispuolelle
Elinsiirron saaneen nuoren transitio aikuispuolelle
Elisa Ylinen, Lastennefrologia ja elinsiirrot, ULS, HUS
Lasten elinsiirtojen tulokset ovat parantuneet hoitojen kehittyessä ja suurin osa elinsiirron saaneista lapsista selviää nykyään aikuisikään asti ja siirtyy lastensairaalasta aikuisten hoitoyksikköön. Hoidon siirtymistä aikuispuolelle kutsutaan transitioksi. Elinsiirron läpikäyneillä nuorilla aikuispuolelle siirtymisen tiedetään lisäävän mm. seurannasta putoamisen ja siirteen menettämisen riskiä. Siirtymisvaihetta parantamaan luotiin jo useampi vuosikymmen sitten termi transitiovaihe, jolla tarkoitetaan usean vuoden suunnitelmallista hoidonsiirtoprosessia. Transitiovaihe koostuu kolmesta osasta: nuoren valmistamisesta hoidon siirtymiseen lastensairaalassa, konkreettisesta hoidon siirtymisestä sekä sopeutumisvaiheesta aikuispuolen seurantaan. Elinsiirron läpikäyneiden potilaiden transitioprosessi suositellaan aloittamaan varhain, noin 12-vuoden iässä. Nuoren transitioprosessissa on mukana moniammatillinen työryhmä, johon kuuluu ainakin lääkäri, sairaanhoitaja, nuorisopsykiatri ja sosiaalityöntekijä. Vastaanotoilla pyrkimyksenä on, että nuori ymmärtää perussairautensa ja syyt elinsiirtoon, tietää ja ymmärtää lääkityksensä ja lääkkeiden merkityksen, ymmärtää tutkimusten ja kontrolliensa merkityksenä ja oppii ottamaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän vastuuta oman sairautensa ja kokonaisterveytensä hoitamisesta. Hoidon siirtymiselle aikuispuolelle ei ole ikärajaa, mutta useimmiten se tapahtuu kun nuori on 18–20 ja on arvion mukaan kypsä siirtymään aikuispuolelle. Siirtymispäätökseen vaikuttaa myös nuoren ja hänen vanhempiensa mielipide. Transitioprosessia parantamaan on meillä ULS:ssa otettu käyttöön jo vuonna 2005 strukturoitu transitiomalli, jonka uudistimme viime vuonna.
Kaikkia lapsena elinsiirron saaneita lapsia ja nuoria seurataan oman yliopistosairaalan lisäksi Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. Aikuispuolelle siirtyminen tapahtuu munuaissiirron saaneilla omassa yliopistosairaalassa. HUS-piirin potilaiden kohdalla käytäntönä on sopia siirtymisestä yleensä tietyn lääkärin kanssa, potilaalle pyritään saamaan ensikäynnille normaalia pidempi käyntiaika ja seuranta aikuispuolella on alkuun normaalia tiiviimpää. Maksansiirron saaneiden potilaiden seuranta jatkuu oman yliopistosairaalan/keskussairaalan lisäksi Meilahdessa ja nykyään käytäntönä on varata viimeiselle käynnille yhteisvastaanotto aikuispuolen kanssa. Sydämensiirron saaneet nuorten siirtyminen aikuispuolelle tapahtuu omassa yliopistosairaalassa ellei kyseessä ole tuore siirto. HUS-piirissä siirtyville potilaille on sovittu varattavan yhteisvastaanotto lasten ja aikuispuolen lääkärin kanssa. Keuhkonsiirron ja suolensiirron saaneiden potilaiden seuranta jatkuu Meilahdessa. Onnistunut hoidon transitio vaatii suunnittelua, valmistelua, johdonmukaisuutta ja yhteistyötä.